sunnuntaina, joulukuuta 30, 2007

LUONTOPÄIVÄ

Hiekkakuopalla


LARA: mamma otti kameran mukaan metsälle tänään. Meidän piti tehdä pitkä lenkki ja mamman piti ottaa paljon kuvia. Jo lähtiessä satoi. Sade vaan yltyi ja kaiken kukkuraksi kamera meni rikki. Tässä kuitenkin muutamia otoksia.

Minä kauniina! (Ja joku roska keskellä naamaa...)

Niin nopea ettei edes kamera pysy mukana!

Löydä Pedro!

Tästä mamma tykkää!

Mamman amaryllis

torstaina, joulukuuta 27, 2007

IMIN UUSI KAVERI


IMI: mamma otti minut mukaan kylälle tänään. Sain uuden koiraystävän. Se on tyttö ja hänen nimensä on Lady. Osasin äidin yllätykseksi käyttäytyä nätisti. Itse asiassa se tyttö pomotti minua. Se oli hirmu mustasukkainen omasta mammastaan. Vahti jopa MINUN mammaa, eikä päästänyt minua lähellekään. Muuten oikein mukava.
Klikkeritreenit keittiössä jatkuu. Istuminen menee jo oikein hyvin. Nyt harjoitellaan maahanmenoa komennosta. Kontaktitreenejä on tosi paljon. Ne me tehdään nyt perusasennossa. Seiso-komentoa harjoitellaan matkalla hiekkakuopalle. Palkinnoksi mamma päästää minut irti. Mutta vaatii että minä "pyydän lupaa". Sic! Pakkohan on "pyytää", muuten me seistään siinä seuraavaan aamuun saakka, ehkä kauemminkin.

keskiviikkona, joulukuuta 26, 2007

NADJAN KANI

LARA: Tänään tehtiin vain lyhyt hiekkakuoppalenkki. Kamala ilma. Sataa ja tuulee. Mamma kävi Hesassa Nadjan ja Chrisin luona. Kuvassa heidän tyttökani!

tiistaina, joulukuuta 25, 2007

SAALIILLA !



IMI: mamma oli tehnyt uuden jäljen minulle (lue päivän aikaisempi juttu). Jäljen päässä oli muhkea peuranluu. Mamma sanoo että saan leikkiä metsästävää sutta. Minusta on ihan kohtuullista että kunnon työstä tulee kunnon palkka. Minä jäljestin sen kolme ja puoli tuntia vanhan jäljen uudelleen, nimittäin. Mamma oli kyllä tehnyt "apujäljen", sellaisen 20 minuuttia vanhan, mutta en minä tarvinnut mitään lapsellista apujälkeä. Mamma oli niin otettu, niin otettu ja kehui minua taas NIIIN fiksuksi.

JOULUPÄIVÄ METSÄSSÄ


LARA: mamman kanssa paria tuntia metsässä. Ei tietoakaan lumesta. Ulkona viisi plussa-astetta.
Pedrosta tulossa oikea jälkikoira. Mamma oli tehnyt Imille jäljen hiekkakuopan ympärille. Ajettuaan sen Imin kanssa mamma laittoi meidät samalle jäljelle. Pedro ajoi tuoreemman jäljen, minä vanhemman. Pedro ajoi tosi hyvin ja nopeasti, nopeammin kuin minä. Mutta minä löysin Imin jättämän juustopalasen!

IMI: mamma teki tosi pitkän jäljen: hiekkakuopan läpi pituussuunnassa ja ylös etelärinteelle. Siitä tuli varmaan 500 metriä. Matkalle mamma oli jättänyt juustopaloja, mutta minä en äkännyt niitä. Sitten löysin kun mamma osoitti ne minulle. Muuten mamma kehui minua lupaavaksi jälkikoiraksi. Kohta mennään ajamaan uusi jälki ja katotaan olenko oppinut mitään. Kuulemma.

maanantaina, joulukuuta 24, 2007

JOULUPUSUJA KAIKILLE

LARA: joulupusuja kaikille: omille pennuille, Mandin ja Sampon pennuille sekä Chilin, Maisan ja Sasun pennuille, Onnimannille, Mokalle, Boalle, Ludden ja Ladyn pennuille, Sasun ja Uunon kohta 10-vuotiaalle veljelle Lakulle sinne Saimaan rannalle, Gunillalle ja Trållelle Ruotsiin, kaikille pelastuskoirakavereille ja heidän ohjaajille, Latun Reijolle, Bacteroides-jengille sekä Silverille, Pirrelle,Tomille ja Gillan isälle.

PEDRO: minä haluan toivottaa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta mun kasvattajalle Maaritille Tammelaan, äidille ja isukille, Leehylle Tel Aviviin, kaikille sukulaisille ympäri maapalloa sekä sille valkoiselle (!) jänikselle meidän takametsässä.

IMI: Minäkin toivotan kaikille kivoille ihmisille Hyvää Joulua. Ja sille valkoiselle jänikselle meidän metsässä toivotan Onnellista Uutta Vuotta. Se olin minä joka ajoi sinua takaa toissa päivänä. En minä tosissani ollut. Jatketaan treenejä kun nähdään. (Mutta varo tuota mustaa villakoiraa. Se haastaa leikkiä tosissaan....)

torstaina, joulukuuta 20, 2007

MICKEY TREENAA

LARA: nyt kun Imi oppi istumaan käskystä mamma opettaa sille "keittiöseuraamista". Äkkiä se äkkäsi senkin jutun - juuston voimalla.
Se on lihonnut kilon meillä ollessa. Kuukausi sitten se painoi 24 kiloa, nyt se painaa 25 kiloa. Vaikka se näyttää laihtuneen. Mutta sille on tullut lihaksia hirveästi. Eilen se kiskoi mammaa alas rappusia. Vahva se on kuin mikä.

maanantaina, joulukuuta 17, 2007

MICKEY VALMIS MAAILMALLE

Lara: tänään Mickey sai tehosterokotuksensa. Sen lisäksi lääkäri laittoi sille tunnistus-chipsin nahan alle. Nyt se on valmis lähtemään maailmalle, sanoo mamma.
Minulle mamma suuttui ihan oikeasti tänään. Minä muka "hävisin" lenkillä nyt illalla, enkä kuulemma tullut kun mamma kailotti mun perään kitarisat punaisina.
Kun minä sitten tulin kauheella kiireellä ja väsyneenä mamma kehtasikin kopauttaa taskulampulla! Ei ole mamma koskaan aiemmin polttanut käämit mulle tuolla lailla. Täytyy vissiin totella vähän aikaa.

maanantaina, joulukuuta 10, 2007

LUITA JA KLIKKEREITÄ

LARA: ollaan syöty hirvenluita niin että maha soi. Mamma sanoi konfiskeeraavansa niitä. En tiedä mitä tuommonen sana merkitsee. Mutta ne luut ovat nyt pannuhuoneessa! Sinne minä en pääse koska ovessa ei ole kahvaa.
Imin tottistreenit jatkuu. Mamma opettaa sitä klikkerillä. Täytyy myöntää että jätkä on tosi fiksu. Mamma kutsuu sitä koirakoiraksi. Koirakoiria oli kauan kauan sitten kun äiskä oli pieni. Pedro sanoo että ne oli susia joista me koirat sitten synnyimme...

• • •
Viikonloppuna mamma ulkoilutti meidät silleen että ensin minä ja Pedro saatiin juosta hiekkakuopalla ja metsässä. Sen jälkeen mamma haki Imin ja päästi sen irti. Imi ulkolutti itsensä seuraamalla meidän jälkiä. Ja mehän jätetiin niitä paaaaljon. Ristiin rastiin. Saipa jätkä juosta.
• • •
Tänä iltana mamma vei minut ja Pedron metsään. Siellä oli tosi nastaa, kaikenlaisia hajuja. Mamma on sokea kuin lepakko pimeässä metsässä eikä pärjää ilman lamppua. Tänään lamppuja oli kaksi!
Välillä mun on pakko säikytellä äiskää. Se on maailman helpoin temppu. Tuijotan pimeyteen korvat höröllä.

keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007

KIITOS SETÄ HIRVENLUISTA

LARA: taas se kiltti setä toi meille hirvenluita. Tässä mamman kuvakooste minusta, Pedrosta ja Imistä.

Pedron tyylinäyte

Toiset saa syödä sängyssä!!!

lauantaina, joulukuuta 01, 2007

PÄIVÄ JOLLOIN IMI OPPI ISTUMAAN KÄSKYSTÄ

LARA: mamma on hinkannut istumista Imin kanssa tasan kaksi viikkoa. Tänään se sitten suostui istumaan komennosta makkaran voimalla! Sic !

Mamma vei meidät hiekkakuopan takana olevalle koooorkealle kalliolle juoksemaan tänään.
Pedro irrottelee.

Minäkin innostuin leikkimään

Mamma sai joltain kiltiltä ihmiseltä ison kasan hirvenluita. Niitä me ollaan syöty viimeisinä päivinä. Maha toimii ainakin...