HAUSKAA VAPPUA! TEILLEKIN....

Henryn eka jälki

Henryn eka jälki: noin 20 min vanha iltajälki (n 20 aikaan), about 200 metriä pitkä, lopussa 45 asteen loiva käännös, matkalla yksi pieni välipalkka, jäljen päässä ruokapalkka. Tyyntä, helekutin kuiva keli.
Henry nosti jäljen mallikkaasti ja ajoi sen todella tarkasti. Lopussa jälki vähän hakusessa, mutta löysi hienosti takaisin. Ajoi jäljen erittäin innokkaasti.

Haukkuminen komennosta ei ole mennyt kaaliin vielä.

Henry yllättää

Henry yllättää joka päivä.
Koira on harvinaisen älykäs - ollakseen uros. Itse asiassa yksi älykkäimpiä koiria mitä minulla on ollut, ja minulla on ollut monta.
Tänään kokeilin hakua yhdellä maalimiehellä. Maalimies meni piiloon koiran katsellessa, lähetys parikymmentä metriä etäämpänä. Koira kävi tosi kuumana. Löysi maalimiehen hetkessä, kävi syömässä tylsää palkkaa (kuivamuonaa), kävi minun luona, palasi maalimihelle kolme-neljä kertaa! (en älynnyt kertoa maalimiehelle että hän saa tulla pois heti kun koira löytää....)
Tehtiin toinen syvempi pisto. Maalimies meni kunnolla piiloon, lähetys taas etäämpänä. Koira joutui vähän työskentelemään, mutta ei palannut mun luokse eikä epäröinyt pätkääkään vaan ETSI. Tykkää selvästi. Pysyi maalimiehen luona (maalimies toi sen "keskilinjalle"). Sen jälkeen koira lähti maastoon uudestaan, ja nosti maalimiehen jäljen!
Jos äijä jatkaa tätä rataa se JÄÄ meille. Ei noin hyvää koiraa VOI myydä eteenpäin.

Kotona opetin haukuntaa komennosta, klikkerillä. Huomenna nähdään menikö jakeluun.

VIIKONLOPPUA KAIKILLE !

Nyt heittäydytään viihteelle niinkuin tämäkin tyyppi:

ALASKAUUTISIA

Jostain syystä Lance Mackeyn www-sivut ovat tökkineet, joten en ole päässyt lukemaan Zorron voinnista. Tänään pääsin.
Zorro, joka loukkaantui pahasti joutuessaan moottorikelkkailijan runtelemaksi Sweepstakes-kisassa toipuu hitaasti mutta varmasti. Koira on kuulemma isäntänsä kaltainen. Ei osaa olla paikallaan. Lance itse toipui kurkkusyövästä joitakin vuosia sitten.
Takaisin Zorron.
9-vuotias Zorro jaksaa jo seistä lyhyitä aikoja. Väsyessään se istahtaa.
Se istuu kuulemma aamuauringossa talon kuistilla ja katselee tiluksiaan ja painuu sitten sisään kenneliin, jossa sille on tehty olo mukavaksi. Koirasta on kuulemma hyvää vauhtia tulossa sohvaperuna..

Ei mikään Kanki-Koira

Saksan villakoira eli pufer 2

Sakemanni-isovillakoirasekoitus Henry, kohta 2 v

Ei ole jätkä tyhmemmästä päästä. Laitoin ulos pihalle, narun päähän tietysti. Hetken päästä pihalta kuului haukuntaa. Kun se ei loppunut, katsoin ulos.
-Onko tuo naru todella noin pitkä, ajattelin kun näin koiran haukkuvan kultaista noutajaa ja sen ulkoiluttajaa. Henry ei rynnännyt tielle, vaan seisoi oman pihan rajalla. Silleen strategisesti kuitenkin ettei koirankusettaja uskaltanut liikkua ei eteen- eikä taaksepäin.
Siinä vaiheessa tajusin että naru täytyy olla poikki.
Kävin rappusilla kutsumassa koiraa, joka tottelee nätisti.
Ja oikein arvasin. Olin laittanut narun nahkaremmin jatkeeksi. Paksu nahkaremmi oli siististi poikki.
Vein koiran takaisin, ja laitoin kiinni muoviköyteen. Sitten sisälle kurkkaamaan keittiön ikkunasta.
Siinä se koira jyystää köyttä täyttä häkää. Ilmeisesti se kuitenkin tuntuu ilkeältä hampaissa koska Henry piti monta taukoa. Kun menin hakemaan koiraa, köysi oli melkein poikki yhdestä kohtaa.
Täytyy myöntää että koiran arvostus nousee päivä päivältä mun silmissä.
Ei ole ollut aikaisemmin kuin kaksi koiraa jotka osasivat purra taluttimen poikki. Molemmat narttuja. Toinen englanninvinttikoira, toinen ISOVILLAKOIRA.

Saksan villakoira eli pufer

Laran (sakemanni) ja Pedron (isovillakoira) häirikköteini Henry, kohta 2 v!
Juu, pippeli siellä tuulettuu!

Henry ja naapurit

Henryn (katso alempana) ankea elämä on alkanut.
Eilen jätkä joutui totuttelemaan naapureihin.
Naapuri nro 1. Täti lapion kera 50 meterin päässä.
Ok.
Naapuri nro 2. Lapio-tädin mies ilmestyy takapihalta kottikäryn kanssa.
Hui. Pitää häätää pois haukkumalla.
Naapuri nro 3. Näkymätön kesävierailija kolistelee autotallissa.
Hui. Pakko haukkua.
Naapui nro 4. Piiiitkä mies, puutarhahanskat kädessä. Ei pelkää koiria. Katsoo kummissaan kun sanon että "älä välitä vaikka se puriskin kädestä".
Henry ei väistä yhtään, tykkää äijästä.
Naapuri nro 5 pesee autonrenkaita painepesurilla ja naapuri nro 6 puuhastelee kukkapenkissä.
Naapuritäti (nro 6) ei pelkää koiria. Lähestyy Henryä käsi ojossa. Ihan kiva täti, Henryn mielestä. Pyydän nro 5 käynnistämään painepesuria ja poistumme ihan läheltä. Vesi roiskuu Henryn päälle, mutta Henry ei pahemmin reagoi.
Naapuri nro 7. Tämä on paha. Äijä lähestyy harava kädessä!
Kamalaa. Kerta kaikkiaan.
Sitten nro 7, mamman pyynnöstä, alkaa haravoida mamman ympäriltä.
Se on jo liikaa. Kauhea meteli ja väistö.
Minä otan haravan ja nro 7 on Henryn mielestä ihan ok.
Naapuri nro 8, 9, 10 ja 11 (äiti + "jääkiekkoa" pelaavaa kolme poikaa)
Henry ei välitä yhtään.
Naapurit 12-16, hevosia tarhassa tien vierellä.
Kevyt tottis menee suht ok.

Nyt, paraikaa, Henry huomasi eteisen lamppukruunun. Hui.
Sille täytyy murista!
Hohoo.
Ja tälle jätkälle pitää etsiä uusi koti...

Kesää odotellessa

Hakua ja hakua

Ihailkaapa tätä hakusuoritusta. Amnon Ben Itzhak ja 11-viikkoisen Jennyn ensimmäinen hakutreeni.
Olen sitä mieltä että meillä yleensä vaaditaan aivan liian vähän koirilta. Varsinkin sitten kun ovat jo "valmiit".

Haussa - etenkin pelastushaussa - täytyy luottaa koiraan. Sillähän se nenä on. Koiralle pitää antaa aikaa etsiä. Pelastushaussa tarvittaan lisäksi koiria jotka osaavat ajatella itse ja uskaltavat tehdä itsenäisiä päätöksiä tarvittaessa.
Itse en hirmuisesti arvosta nykyisiä testejä, kuviokelluntaa. (puhun nyt palveluskoiraliitosta) En vastustakaan niitä, mutta kaipaan niiden rinnalle meidän olosuhteisiin laadittua testiä jossa punnitaan koiran ominaisuuksia laajemmin. Sitä en ylipäätänsä ymmärrä että raunioilla on niin suuri merkitys. Harvoinpa meillä haetaan ihmisiä raunioista, sitä useammin laajoissa metsissä. Siellä kuviokellunnalla ei tee paljoakaan. Laajoilla alueilla ohjaajan laatima etsintätaktiikka on a & o. Se takaa että alue käydään läpi kunnolla samalla kun se auttaa koiraa se parhaimpaan suoritukseen.
Noista raunioista puheenollen.
Ei taida olla hirveästi hyötyä kouluttaa suomalaisia rauniokoiria kansainväliseen avustustyöhön. Jos sattuu niin että meillä on talvi ja miinus 25 astetta (!) ja onnettomuusalueella on 30 plussa-astetta meidän koirilla ei tee paljoakaan ensimmäisinä päivinä. Koirilla menee muutama päivä nenän "aukaisuun" ainakin jos Ilkka Hormilaan on uskomista. Ja minä uskon. Hormila on suomalainen poliisi joka muutama vuosi sitten oli Thaimaassa etsimässä tsunamiuhreja koiransa kanssa. Hän kertoo että koirilla - koirakkoja oli kaksi - meni monta päivää ennenkuin nenät oli "kalibroitu". Suomessa oli tammikuu kun miehet lähti. Thaimaassa päivälämpötilat nousivat yli 40 keskipäivällä.
Hormila kävi Porvoossa kertomassa kokemuksista. Tässä linkki jos haluat lukea tarinan.

Amnon Ben Itzhak osa 4

Lisää Amnon Ben Itzakia. Tässä sakemanni ja esine-etsintä häiriön alaisena.
Minä olen kateudesta soikea!



Ja sitten asiasta yhdeksänteen.
Tänä vuonna pelastuskoirien maailmanmestaruudesta kisaillaan Kroatiassa kesä-heinäkuun taitteessa. Viralliset IRO-sivut täältä

Lisää suojelukoulutusta a la Ben Itzhak

Tässä 11,5 viikkoisen x-(black?) malinoisnartun tyylinäyte. Ohjaaja Amnon Ben Itzhak.
Jos joku ihmettelee mikä x-malinois on se on malin ja hollantilaisen paimenkoiran sekoitus.
Näitä x-rotuja on muitakin ja niitä on tehty ihan tarkoituksella jotta saataisiin terveempiä koiria.

Näin rakennetaan sakemannia 2

Amnon Ben Itzhak ja 7 viikkoinen sakemannipentu:

Näin rakennetaan sakemannia

Tätä filmipätkää kannattaa tutkailla. Amnon Ben Itzhak ja 5 viikon vanhat sakemannipennut. Näin rakennetaan hyviä sakemanneja.



Ben Itzhakin ja IWGSDC:n sivut löytyvät täältä.

Henryn kanssa kävelyllä

Henry vietti yön keittiössä chinchillojen kanssa. Ei tainnut koira eivätkä chinchillat nukkua kovinkaan paljon. Aamulla koira soittaa kitaraa chinchillahäkillä !

Työn jälkeen tehtiin pitkä lenkki, Henry ja minä.
Mitä enemmän tutustun koiraan sita vaikeampaa on uskoa että se on "vaikea" tapaus.
Hirvittävän epävarma se on. Ilmeisesti omistaja on tiedostamattaan ruokkinut sen epävarmuutta.
Nyt opetellaan kävelemään ja käyttäytymään kun vastaan tule ihmisiä ja koiria. En käytä mitään apuvälineitä kuten kuonopantaa tms. Enkä aio sitoa puuhun kiinni kun vastaan tulee toinen koira niinkuin edellinen omistaja teki. Muuten koira veti hänet kumoon.

Se todellakin jyllää koollaan.
On luonnollista että ihmiset pelkää vasikankokoista ärjyvää koiraa.
Nyt en anna sen moikata epävarmoja ihmisiä ollenkaan ettei sen huono käytös ihmisiä kohtaan pahene.
Isänsä lailla se nousee vietissään sekunnin murto-osassa, joten on oltava tarkkana ja ennakoida tilanteita. Siinä vaiheessa kun koira käy kuumana se ei kuuntele eikä ota vastaan mitään.

Kuuliainen ja tottelevainen Henry on. Ja osaa leikkiä, mikä edesauttaa monta asiaa.

Kellarin jyrkät rappuset ovat liikaa sille vielä. Kantti ei kestä edes kiivetä niitä ylös = ei luota minuun. Vielä.

Henry tuli takaisin

Nyt on sitten "hirviö" kotona (katso päivän aikaisempi blogi).
Hyvin alkoi.
Koira teki valehyökkäyksen heti kun astuin ulko-ovesta sisään ( se ei ole nähnyt minua sen jälkeen kun se lähti maailmalle). Kun en perääntynyt se nosti varoitushaukun ja murisi. Se ei yhtään väistänyt kun haastoin sitä katseella vaan yritti uutta valehyökkäystä.
Lopetin painostamisen ja mentiin keittiöön istumaan.
Koira oli kovin varautunut ja odotti haastetta. Kun sitten haastoin sitä katseella ja pienellä "uhkaus" liikkeellä, eli siirryin tuolilla ihan vähän koiraa kohti, se kävi kiinni käteen jota pidin suojana edessäni.
Kun en yhtään välittänyt koirasta se tuli nuuskimaan, tökkimään ja nuolemaan.
Koira on epävarma mikä näkyi selvästi sen kropan kielestä valehyökkäyksissä ja hyökkäyksessä.
Mentiin pihalle jossa koira rentoutui ja leikki kanssani.
Tehtiin pieni kävelylenkki. Se lähti kanssani vaikka poika ja emäntä jäi
pihalle. Autoon se tuli ilman koukeroita ja matkalla kotiin se keskittyi haukkumaan vastaantulevia autoja - ihan kuten äitinsäkin tekee.
Porvoossa pidettiin pieni kävelytuokio. Valitettavasti satoi joten ei nähty kuin yhtä koiraa. Henry oli erittäin kiinnostunut, repi ja riuhtoi mutta ei käyttäytynyt aggressiivisesti.
Tällä hetkellä se tutustuu uuteen kotiin.
Omat koirat erillään ettei satu haavereita. Minulle!

Seuraavaksi:
1) koira tarvitsee itseluottamusta
2) kokemuksia
3) yritetään löytää sille oma laji
4) koulutusta jatketaan

Koira on tottelevainen ja osaa peruskäskyt sitt, ligg, vänta.
Se tykkää hakea leluja ja sille on tehty makkarajälkeä josta se tykkää erityisesti.
Mitoiltaan se on: säkä noin 70 sm, paino 36-37 kiloa. Väriltään kokomusta joka taittuu ruskeaan. Turkki karkea, lainehtiva. Trimmattava!

Kun koira puree lasta

Laran ja Pedron pennut täyttävät loppukesästä kaksi vuotta.
Yksi niistä, itse asiassa minun suosikkini jota kutsuin Henryksi meni lapsiperheelle.
Perheellä on ollut koiria ennenkin ja sekä isäntä että emäntä tietää ja osaa paljon koirista. Siksi annoin Henryn juuri heille. Oletin että he pärjäävät tämän jo pienenä hyvin topakan uroksen kanssa.
Kyllä pärjäävätkin, mutteivät lapset.

Henry on mitä ilmeisimmin emännän koira. Se puolustaa emäntää viimeiseen asti. Kaikkein pahinta kuitenkin on, että Henry on vallanhimoinen. Se haluaa väkisin lauman johtoon.
Se on haastanut isännän pari kertaa. Nyt on vuorossa perheen 12-vuotias poika.
Useimmat koirat hyväksyvät roolinsa laumassa. Ne eivät haasta lapsia vaikkeivät välttämättä tottele niitä.
Henry haastaa.
Tilanne on mennyt niin pahaksi että se nappasi poikaa kädestä. Olosuhteet joissa se nappasi ovat minulle vielä vähän epäselvät.

Mitä ilmeisimmin tässä kytee nyt tilanne jossa koira oikeasti voi hyökätä lapsen kimppuun nujertaakseen hänet. Niin kauan kuin lapsi ei tee mitään se todennäköisesti tyytyy puremaan kerran. Jos poika puolustautuu se saattaa hyökätä.

Probleema näissä tilanteissa on, että aikuiset ovat voimattomia. Tämä on lauman sisäinen asia. Jokainen lauman jäsen saa luvan selvittää oman asemansa. Tätä ihmisten olisi hyvä pitää mielessä aina kun on kyseessä koira ja lapsi.

Sovittiin että haen koiran pois tänään iltapäivällä.
Perheessä on monta lasta, poikaa nuorempia, ja Henry tulee taatusti haastamaan nekin jossain vaiheessa.

Henrystä riittää varmaan tarinaa.
Stay tuned!

Sakemannin nuori serkku

Itäeurooppalaista paimenkoiraa voi hyvinkin kutsua sakemannin serkuksi.
Rotu kehitettiin Neuvostoliitossa ja taustalla on mm saksanpaimenkoiraa. Rotu on nuori. Neuvostoliiton maatalusministeriön kynologinen osasto hyväksyi sen vuonna 1964.
Rotu on työkoira sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on vilkas ja vaatii paljon liikunta & tekemistä. Koira on erittäin hyvä vahti. Ja se suojelee isäntäänsä viimeiseen asti.
Rakenteeltaan se on sakemannia kevyempi. Itse asiassa se muistuttaa hyvin paljon von Stepanitzin aikaisia sakemanneja.
Narttu ideaalikoko on 61-72 sm, uroksen 66-76. Koiran tulisi mieluiten olla ylämitoissa.
Väritykseltään itäeuroopan paimenkoira voi olla kokomusta, black-tan ilman satulaa, sallittu on myös satula jolloin pohjaväri voi vaihdella harmaasta fawniin. Tällöin koiralla tulee olla hyvä pään maski. Riistaväri on sallittu muttei toivottu.

Amnon Ben Itzhak - sakemannikentän toisinajattelija

Vihdoin alkaa tapahtua sakemannien ummehtuneessa ankkalammessa.
International Working German Shepherd Dog Club IWGSDC:n perustaja israelilainen Amnon Ben Itzhak on sakemannikentän toisinajattelija.
Allekirjoitan joka ikisen sanan hän artikkelissaan The goal - German Shepherd Dog.
Tässä kiteytettynä Itzhakin näkemys hänen omin sanoin:

The significance of Schutzhund and IPO is not real; they are carried out without any disturbances and in sterile conditions that are well known in advance. Also the tracking part of the test is not realistic; preparation of the track is not natural, the dog carries his nose too low, so that he can not perform tracking in a true manner. I would like to emphasize that I am not against the sport of Schutzhund, IPO, and others. I am very much opposed to those that claim that Schutzhund is a test of working dogs and/or defense dogs. These tests do not show the following

1. The mental stability of a dog in conditions of stress
2. Defense ability
3. Obedience in real life conditions
4. Complex nose work
5. Courage
6. Loyalty
7. Ability of the dog to deal with unfamiliar situations

Zorrokoira toipilaana ainakin 4 kk

Kävin kurkkaamassa Lance Mackeyn kotisivuja ja Zorrokoiran vointia. Zorro voi hyvin, mutta on toipilaana ainakin 4 kk vielä.
Ympäri Jenkkejä on kuulemma tulvinut parane-pian-terveisiä ja - postikortteja Zorrolle. Minusta on liikuttavaa että ihmiset lähettävät myös koiranameja ja vilttejä koiralle. Sen lisäksi että ne lahjoittaa rahaa jotta Mackeyt saa eläinlääkärilaskut maksettua.

Pippelikiistan huipennus

Tänään se sitten tuli. Hevospippelikiistan huipennus.
Hevosomistajan pihalle ajaa aamupäivällä poliisiauto.
-Nyt rietasta hevosta viedään, ajattelee hevosen omistaja, mutta polisiisedät kysyykin talon isäntää.
Hevos0mistaja säikähtää että isännälle on sattunut jotain. Hän lähti aamulla työmatkalle.
Juu ei. Poliisi on hakemassa isäntää parempaan talteen koska hän naapuritädin mukaan vilauttelee naapurin lapsille.
- Ai, nauraa emäntä.
-Ei se ole isäntä joka vilauttelee, vaan hevonen.
Emäntä hakee naapurin kirjoittaman kirjeen jossa naapuri pyytää siirtämään hevoset pois tien viereltä, koska ruuna roikottaa pippeliä naapurin lasten nähden! Lapset saavat traumoja. Sen lisäksi ne esittävät äidille ikäviä kysymyksiä. Kuten: Mikä se on, se juttu joka roikkuu hevosen mahan alla?
Toistaiseksi lapset ovat tyytyneet äidin vastaukseen:
-Se on umpisuoli.

Poliisisedät poistuivat anteeksi pyydelleen ja naurusta väärinä hevosomistajan luota.
Sen sijaan naapuritäti saa poliisivieraita.
Mitä keskusteluja siellä käytiin emme saa koskaan tietää. Naapuri on kuulemma vetänyt matalaa profiilia tänään.

Paikkakunnan poliisilaitoksen päivä taisi olla pelastettu!
Tästä pääset keskustelupalstalle.
Katso myös blogia eilen.

MACKEY MAAILMAN TOISEKSI KOVIN URHEILIJA

Hyviä uutisia Alaskasta.
Tupla Iditarod- ja Yukon Questvoittaja Lance Mackeyn Zorro-koira on päässyt kotiin ja heiluttaa jo häntää. Zorro jäi moottorikelkan runtelemaksi All Alaska Sweepstakes-kisassa ja loukkaantui pahasti.

Sports Illustrated CNN.com on nimittänyt Zorron isännän (maailman) toiseksi kovammaksi urheilijaksi golffari Tiger Woodsin (!) jälkeen.

Tunnelma tiivistyy hevospippeli-jännärissä

Jos joku luuli että hevospippelikeskustelu hevostalli.netissä oli aprillipilaa niin aprillia teille vaan (blogi 2.4).
Pippelijännäri tiivistyy.
Nyt tarina on edennyt siihen vaiheeseen että naapurin rouva on iskenyt hevostarhaan kamera ojossa. Kuvatodisteen hän uhkaa viedä POLIISILLE, kun rouva hevosenomistaja ei suostu siirtää irstaan ruunan muuanne. Äitiparka on joutunut ikäviin tilanteisiiin kun lapset kyselevät että mikä se on tuo letku joka roikkuu hevosen mahan alla.
Maalle äskettäin muuttanut nokkela äiti on keksinyt oivan selityksen:
-Se on umpisuoli.
Ilmeisesti mun pitää viedä Pedro-puudeli äkkiä eläinlääkärille kun sen umpisuoli ei aina tahdo pysyä nahassaan.
Hevostallinetiin pääset täältä

KOIRAT BARRIKAADEILLA

Kuva vuonna 1935 julkaistusta lastenkirjasta.
Eiköhän vaatimus päde myös tänään!

28 sappikarhua pelastettu

28 karhua pelastettu karhufarmilta Kiinassa.
Karhut pyydystetään pentuina. Ne tungetaan häkkeihin jotka ovat niin ahtaita etteivät karhut pysty liikkumaan. Tasaisin väliajoin karhuilta otetaan ruumiinnesteitä. Kiinalaiset uskovat sapen tervehdyttävään vaikutukseen. Erittäin kivuliasta toimenpidettä tehdään puuduttamatta. Haavat tulehtuvat eikä niitä hoideta mitenkään.
Pelastetut karhut olivat tosi huonossa kunnossa. Nyt niitä hoidetaan kuntoon, sen jälkeen ne pääsevät pelastettujen karhujen tarhaan. Niitä ei voida päästää takaisin luonton, koska ne eivät pärjää.
Tässä Aftonbladetin filmi karhujen pelastusoperaatiosta. Ei pahoja kuvia, mutta näkyy mimmosissa oloissa karhut joutuvat elämänsä viettämään.

EXTREME URHEILUA A LA KOIRA

Mackeyn Zorrokoira joutui moottorikelkan runtelemaksi AAS-kisassa

Tänään minulle selkisi että AAS:n kolmonen Lance Mackeyn Zorro-koiralle sattui paha onnettomuus All Alaska Sweepstakes-kisassa. 9-vuotias Zorro oli kyydissä kun moottorikelkkailija törmäsi rekeen ja päätyi sen päälle. Kelkkaa jouduttiin nostamaan pois.
Mushing-lehdessä Mackey kertoo että hän näki kelkkailijoita lähestyvän pimeässä ja heilutti otsalamppua hullun lailla. Turhaan.
Zorrolta katkesi onnettomuudessa kylkiluita, se kärsi sisäisiä vammoja ja selkäranka vaurioitui.
Tapaturma sattui 22 mailia ennen Nomea. Mackeyn tullessa maaliin kukaan ei osannut epäillä mitään vaikka 3000 dollarin reki taisi olla aika kärsinyt. Mackey jakoi nimikirjoituksia ja antoi kuvata itsensä kuten tavallisesti koska hän ei halunnut pilata fanien kisaa.
Seuraavana päivänä Zorro ei pystynyt kävelemään saatikka seisomaan ja Mackey ei enää pystynyt hillitsemään itkuaan kertoessaan koirasta.
Koira käytettiin eilen eläinlääkärillä Seattlessa. Sillä todettiin aivotärähdys, vamma toisessa keuhkossa, kolme katkennutta kylkiluuta sekä selkärangassa mm yksi vahingoittunut välilevy. Lancen kotisivun mukaan koira ei tarvitse leikkausta. Toipumiseen menee 6-8 kuukautta. Prognoosi on hyvä.
Tähän asti koiran sairaanhoito on maksanut 3.700 dollaria. Amerikkalaisilta tulvii paitsi sympatiaa myös kyselyjä voivatko he auttaa laskujen maksussa.
Sympaattinen piirre joka varmasti johtuu siitä että jenkit ovat tottuneet että KAIKESTA on maksettava itse. Sen lisäksi Zorro on uskomattoman suosittu koira valjakkofanien parissa.

Zorro on yksi Mackeyn parhaimpia jalostusuroksia. 9 sen jälkeläisiä juoksi Sweepstakes-valjakossa. 40 Mackeyn 80 valjakkokoirasta polveutuu Zorrosta. Mackeylle Zorron menetys olisi henkilökohtainen tragedia koska hän on erittäin kiintynyt koiraan. Kuten myös muihin koiriinsa.
-Kukaan ei tajua kuinka paljon koirat merkitsevät minulle, hän on sanonut eräässä haastattelussa.

Mackeyn Comeback Kennel löytyy www.mackeyscomebackkennel.com
Nimensä kennel muuten sai Mackeyn toivuttua syövästä.

Muotia, porokuninkaita ja hevosenpippeleitä

Kevät tulee ja on aika uudistaa garderoobia. Miten olisi lisukkeeksi Judith Leiberin suunnitelema villakoiralaukku? Hinnasta ei tietoa...

Takaisin maallisimpiin asioihin. Lapissa on kilpailtu Vuoden Porokuningas-tittelistä. Tittelin vei Maukan Musta, omistaja Mauri Lakela Kemin-Sompion paliskunnasta.
Kisa on kaksipäiväinen. Kokonaisaika ratkaisee. Lauantaina ajettiin 1000 metriä ryhmäajona. Toisen päivän matka on 2000 metriä. Tässä linkki Maaseudun Tulevaisuuden juttuun ja videopätkään.

Ja sitten päivän hupaisin keskustelunaihe: Uusi naapuri (ei minun) laittoi postilaatikkoon lapun jossa kehotetaan siirtämään ruunaa tien viereisestä tarhasta. Ruuna "tuulettaa" perhekalleuttaan, ja lapset näkevät hevosen pippelin ohikulkiessaan!!
Tässä linkki keskusteluun.

YÄÄÄK!

LARA: Ja meidän mamman boikottilista kasvaa. Viimeisin tulokas: Soul.

Villieläinten auttajia kaivataan

Tänään tuli tällainen posti:
Halutaan saada kasaan vapaaehtoisia ihmisiä jotka ovat valmiita toimittamaan luonnosta löytyneitä haavoittuneita villieläimiä hoitoon Korkeasaareen.
Löydettäessä haavoitetun eläimen vapaaehtoisen lähialueella hänelle soitetaan ja kysytään voiko hän toimittaa eläimen Korkeasaareen. Kyseessä on vapaaehtoistyö joten et sitoudu mihinkään. Ellet juuri silloin pysty kuljettamaan eläintä kysely menee eteenpäin.
Vapaaehtoisia koulutetaan työhön. Verkoston on tarkoitus kattaa koko maan. Ilmoittaudu Philip Dragoumikselle, s-posti: dragoumi@otenet.gr tai puh 0504149157

Dear Friends,

I have recently been working closely with Korkeasaari staff of the
Wildlife Rehabilitation Section -- the objective was two things:
1) helping to organize the opening the wildlife rehabilitation project
to international volunteers in coordination with Maailmanvaihto
organization
2) organizing Finish volunteers who will help (in their free time, and
whenever they can) by collecting an injured wild animal and
transporting it to Korkeasaari.
This is urgently needed to help more wildlife and be more efficient,
but cannot be organized by the zoo alone.
Korkeasaari is taking wildlife from all Finland, so we need people
from all over the country.
So the International Nature Network will assist Korkeasaari in these
very important tasks.

For the time the system will work in this way:

Whoever wants to participate in helping wildlife should send to me an
email with the following information

Name
mobile phone
Full address
email

If an animal is found close to his area he will receive a phone call
and will be asked if he can help with transportation in his free time.
If he cannot help this time, the organizer will phone the next closest
person in the area. Don't hesitate to join, even if your free time is
limited. We need a long list of many people, a wide network of people
interested in wildlife!

Training in handling and first aid will be organized as soon as the
list is big enough.
Please forward this email to anybody you think might want to
participate.

Philip Dragoumis
0504149157

dragoumi@otenet.gr
www.inaturenet.org
www.philipdragoumis.blogspot.com/
www.youtube.com/phildrag

Ratsastaa bullmastiffilla

Työkaveri löysi tänään hauskan kuvablogiin. Kannattaa käydä vilkaisemassa. Ainakin minä tulin hyvälle tuulelle.

Tässä linkki Ratsastaa bullmastiffilla-kuvaan josta voit sitten itse selata eteen- ja taaksepäin.
Ehdottomasti kannattaa myös käydä katsomassa miltä Sepi-sakemannin ja Siiri-bulldogin rakkauspennut näyttää. Veivaa Ratsastaa bullmastiffilla-sivua alaspäin niin löydät albumit.
Mahtavia pentuja!

Sama työkaveri joka bongasi kuvablogin, kävi äsken Jenkeissä. Kertoo että siellä ovat eri puudelisekoitukset suurta huutoa. Niille annetaan jopa omat "rotunimet" tyyliin shihpoo (shihzu-puudeli).